Mira on meiän 8v vaalea labbis, jota silti aina välillä ihmiset luulee pennuks :D Martta taas on se pienempi, ruskea vauvelimme, joka täyttää nyt tiistaina vuoden :)
Mira me saatiin joskus kaaaaaauan sitten (en enää ees muista aikaa ennen Miraa lel) Lillin siskolta, kun niiden vanhempi poika oli liian allerginen. Ja hyvä että saatiin, koska en tajuu miten voisin olla ilman koiria nykyää. Ensinnäkää mun ei koskaan tarvii olla yksin himassa ku koirat on ain siel, niit voi halii ja leikkii ja kaikkee, ja vaik ois ollu kuin hirvee päivä, ni ku tulee kotiin ja tapaa sen onnellisen otuksen joka tervehtii sillee "jeeeeeee mis oot ollu ihanaa ku tulit jee jee!!" ni ei voi olla ku hymyilemättä <3 Muutenki on aivan ihanaa käydä ain lenkil niiden kaa, ku se ilo vaan tarttuu. Ku sain DSn kymmenvuotis lahjaks, siin tuli koirapeli mukana ja tietenki sit mun eka koira oli vaalee labbis nimeltään Mira ;) Ja sillon ku mummi oli viel elos, Mira rakasti siel käyntii ihan tajuttomasti. Ain jos sanottii sille et "nyt lähetään Tellelle", se oli ihan kikseis koko automatkan, ja perillä ryntäs sinne sisäpihaan mis mummi ain venas, kävi istuun ja anto tassua odottaen sitä tavallista ruisleipäpalaa, ennen ku kukaan kerkes tehä mitään :D Ja mummi rakasti Miraa ihan yht paljon ku Mira sitä :)
Martta taas me hommattiin siks, koska äiti on halunnu jo monta vuotta tumman labbiksen, jonka nimi tietty ois sit Martta, ja viime kesänä viimein oli hyvä sauma hommata toinen koira :) Ei luoja, ku käytii kattomas niit pentuja sillon, ne oli vaan liian söpöjä x) mul jäi käteen pienen pieni arpi siitä ku Martta puri mua vauvana kerran viel vähän kovempaa ku normisti :D Martta oli siis pentueen toisiks pienin, pienin niistä joista sai valita :) Sillon se oli sellai minirääpäle joka oikeesti kasvo silmissä, mut nykyään se on jo sellai melkein miran kokonen möhkäle :D Martta oli myös söpöin ikinä pienenä, ku se tykkäs kauheesti nuolla jalkoja. Ja ku himas oli vähän pakko kulkee paljain jaloin koska missä vaan saatto olla pissaa, ni oli ain ihanaa ku esim istu sohvalla ja yhtäkkii varpait alkaa kutittaa :3 ja se tekee sitä vielki, se tervehtii välil sillee Cx
Martal oli syksyl tosi pahoi vatsatauteja, ja luultiin jo et se ei vois koskaan syyä mitään muuta ku sitä yhtä tiettyä ruokaa joka sopi sille (ku Mira siis saa ain kaikkii tähteitä ja herkkui ja nuolla lautaset jne), mut onneks nykyään se on jo parempi ja silleki voi antaa jotain pienii herkkui ilman mitään ongelmaa. Oli vaan tyhmää, ku esim sen takii Lilli ei päässy Kroatiaan messiin syyslomalla, ku ei me voitu jättää sairaita koiria jonkun "ulkopuolisen" vastuulle :<
Molemmat hauvelit on ihanan halittavia. Mira pelkää imuroimista, ja jo pelkkä imurin mainitseminen saa sen rientään sängyn alle. Ja ku joskus alettiin kutsua imuria "hurrur-koneeks", se rupes reagoimaan siihenkin :D Martta taas rakastaa imuroimista, ja seuraa ain joka paikkaan perässä ku joku imppailee :D Joskus jos mun ovi on auki, koirat saattaa vaan tulla yhtäkkii hännät heiluen mun huoneeseen, nuolla hetken mun naamaa ja sit lähtee pois :3
Ja nykyään ku mul on niit kahentoist aamuja on ihanaa aamul hengaa himassa, ku Martta tulee ain chillaa mun huoneeseen. Vanhas kodis ku me asuttiin kakkoskerroksessa mun ikkunast näki pihalle ja Mira oli ain siel kattelemas, mut nyt ku asutaan kuudennessa kerroksessa enää ei onnaa :P Mut ekan kerran ku Martta sit joskus tuli mun sängylle ja katto ulos, se istu siin varmaa jonku tunnin ja tuijotti esim yht mummoa, joka käveli edes takasin rollaattorin kanssa, tosi intensiivisesti :D Ku kyl täst pikkasen näkee tonne pihaan, ja sit ku on ikkuna auki ni sit vast elämä onki ihmeellistä, ku ääniä kuuluu mut mitään ei näy :D
En osaa enää ees kuvitella, et millastakohan elämä ois ilman koiria :I varmaan tosi tylsää, ainakin ilman noit meiän hölmöjä koiria, koska ne on vaan niin ihania <3 :3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti