Mä rupesin aamulla pohtimaan, et millastakohan mun elämä ois, jos en oiskaa maalannu mun seinii vihreiks? Oisko missään mitään eroa? Ois niin makeeta tietää.
Et mitä jos en ois koskaan menny Nufitiin 2011 ja tavannu Ilmaria siellä? Oltaisko me silti ihastuttu toisiimme?
Tai jos en ois koskaan menny protulle? Jos oisin vaik järkyttyny liikaa siit Breivikin tapauksesta, ku se oli just sillon ku mun leiri alko.
Jos mä oisinki menny kouluun vuotta aiemmin, enkä koskaan ehkä tutustunu Siiriin tai Repsuun? Ku me joskus heitettiin sellast läppää et voisin mennä jo kouluun, ku olin viis tai kuus.
Jos mä oisinki menny peruskouluun? Enkä ois kasvanu metsässä leikkien ja vihkoja piirrellen? Oisinks mä just tällänen?
Elämä on hassua. Kaikki valinnat vaikuttaa kaikkeen. Haluisin nähä rinnakkaistodellisuuden, jonka Veeran luokalle ei koskaan ois tullu pientä Rebeccaa. Tai rinnakkaistodellisuuden, jossa Veera harrastais säännöllisesti liikuntaa, vaik sitä tanssia tai korista. Tai maailman, jossa Veera ei oiskaan jaksanu panostaa kouluun.
Sit on kans ne asiat joihin ei voi ite vaikuttaa. Jos en oiskaa kasvanu just täs perheessä, vaan jossain paljon tiukemmassa tai jossain "vapaan kasvatuksen menetelmää" soveltavassa perheessä?
Mitä jos mul ei oiskaa ollu vatsassa mitään kasvaimia eikä sen takii liiallist väsymystä jatkuvasti?
Mitä jos pappa ja mummi ois viel elossa? Osaisinko tehä niit asioita joita nyt toivon et oisin tehny enemmän?
Välil on tosi jännää pohtii tollasii. Täs mun vappusuunnitelmat, pohtia syvällisiä ja pelata ehkä jotain :D pitäkää hauskaa mut älkää liian hauskaa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti