Aina pienen ku luki jotai Koululaista tai jotai, en koskaan ymmärtäny sitä, miten jonkun idolina on vaik Antti Tuisku tia Johnny Depp, kyl mäki niit ihailin ja tällee, mut en mä ikin saanu kenestäkää julkkiksesta itelleni roolimallia. Enkä sittemminkään oo oikeen keksiny ketään jonka laiseks oikeesti haluisin tulla isona tai vastaavaa, oon vaa löytäny lisää henkilöitä joil on muutamii piirteitä mitä ihailen, mut ei sen enempää.
Monet julkkikset sanoo ain et ne ihailee suuresti niiden äitiä tai mummoa tai jotain sukulaist, mut on pakko myöntää, et en mä mun äitii tai muit mitenkää ihaile. On ne tärkeitä ja hienoja ihmisii, mut nii ei nyt ekaks tuu mieleen sana "ihailu".
Eilen mun maailma kuitenkin mullistui. Mä löysin itelleni roolimallin, tai henkilön jonka laiseks haluun tulla isona: nimittäin oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajan, Erikan. Juttelin sen kanssa ku kävelin C-koululta A.lle, ja se on ihan sika fiksu tyyppi. Se kerto siit miten ku sen lukio oli alkanu, kaikil oli ollu kysymyksenä "mitkä kurssit otan", kun taas Erikan ongelma oli ollu "mitä kursseja en ota". :) Siis se on vaan niin hieno ihminen jotenki, ja jollain tavalla samaistuin häneen, ja päätin, et ens vuon alotan hirveen panostuksen kouluun. Tää ei nyt oo mikää sellanen hetken mielijohde-ajatus-juttu, vaan oikeesti oon jollain tasolla samanlainen ku se, ainaki me molemmat tykätään koulust ja halutaan panostaa parhaamme mukaan. :) Ei sillä, en silti aio ottaa lukios esim pitkää saksaa, korkeintaan lyhyen, mut sit toisaalta mä meinaan ottaa ainaki luultavasti pitkän matikan ja luultavasti fyssan :) Mä tykkään aineista joissa täytyy oikeesti käyttää päätään, ja mun mielest vahvuuksiaan pitää hyödyntää.
Mä myös rakastan sitä, ku opettajat ottaa mut vakavasti, ja ainaki tuntuu silt et ne pitää mua fiksuna. Siks mä tykkään opiskelusta: oon itsekäs :D Haluun et mua ylistetään, ja mikäs sen parempi tapa kuin pärjätä hyvin koulussa. Mut jotenki, en kuitenkaa opiskele siks et haluisin et mun perhe ylistää mua (tai no, on mulle tärkeetä et isi on ylpee must), vaan siks et voin ite olla ylpee itestäni, ja vaik mua pidetään meiän luokas varmaan ärsyttävänä ku ain välil haluisin oikeesti oppii jotain tunneil, ni ei se mua loppujen lopuks haittaa niin paljoo, koska mul on siihen oikeus, ja sillon ku näytän tunnil kiinnostuneelta, opet alkaa tykkää musta :D Tiivistettynä: oon ihan hirvee ihminen ja kunnon perseennuolija... Masentavaa, asioita ei pitäis kärjistää näin paljoo koskaan, koska kyl mä oon ihan kiva ihminen oikeesti, koulu vaan on mulle tärkee. Joo ihan sama menee sekavaks :DD
Rupesin just miettimään ku luin tän, et kukaan ei tuu ymmärtää kuin paljon Erika oikeesti vaikutti mun ajatteluun ton kävelymatkan aikana, mut toisaalta ei se haittaa :)
2 kommenttia:
Veera, sun blogitekstit on iha mahtavia. Ne on ihanan rehellisii.
aw kiitos hei :)
Lähetä kommentti