Mä haluisin hirveesti nähä meiän leiriläisii, mut masentaa ku tuntuu ettei se millään onnistu. Oon kateellinen niille ketkä asuu Tampereen lähel tai siel, koska ne näkee toisiaan paikallis protussa ja tällee. Mun mielest ainoo Protun huono puoli on se, et koska leireille tyypit tulee niin ympäriinsä, ei pysty näkee tyyppei niin usein ku esim riparin käyneet jotka asuu samas kaupunginosas näkee toisiaan. On välil tosi surullist kuunnella ku yks kaveri kertoo siit ku tapaa omii leiriläisiään jossain, ku itellään ei oo mahiksii siihen ku tosi harvoin. Mut sellasta elämä on, ei koskaan reiluu, ja asiat pitää vaan hyväksyy sellasina kun ne on.
Kuuntelin automatkal ja muutenki aika paljon iPodii taas kerran, ja päätin sit vaihteeks kuunnella sekotuksel et kuulen biisei joita en oo kuullu pitkään aikaan. No sielt tuli Ari Koivusen On The Top Of The World, ja ai että, muistin taas miks tykkäsin siit niin paljon pienenä. :) Kui noloo kyl :D En mä sen musast nii perusta, eka levy on ihan hyvä, mut tykkään ihan sika paljon niist On The Top Of The World ja Piano Man -biiseist :) Mä siis tykkäsin siit ihan alust alkaen, muistan vielki kuin hehkutin koulus sitä "Iron maden poikaa" ;) Mä vaan pidän sen äänest. :)
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti