Jännää, miten tollanen koko viikon ulkona oleminen vaikuttaa mielialaan. Hyvällä tavalla siis. Täs vähän
("vähän" :P) fiiliksiä ja ajatuksia mitä nyt heräs kun inspas :P
Eilen, ku vaa makasin himas koko aamupäivän koska aattelin et "mun täytyy levätä", mua rupes jotenki ahistaa se sisäl olo. Tai ahistaa ja ahistaa, mut se ei vaa tuntunu oikeelt. Mut muuten niinku ylipäätään mul oli jotenki tosi hmmm hyvä olo. Koko viikon saanu aivot levätä opiskelusta ja stressistä, oon ollu jatkuvasti ulkona ja tehny kokoajan jotain enemmän tai vähemmän fyysistä; teki hirrrrmu hyvää :)
Nyt on outoa olla "yksin" kotona, ku koko viikon oon ollu monien ihmisten kaa. Tää fiilis mikä mul on, on jotenki samaan aikaan sama ku "protudarra" mut silti taas ihan täysin eri. Protun jälkeen on ain haikee fiilis, ku tietää et sitä samaa viikkoo ei tuu koskaan enää saamaan takas, ja sit ku niit ihmisii näkee leirin jälkeen huomaa, et se tilanne onkin ihan eri ku siel leiril, onki yhtäkkii hankalaa keksii juteltavaa tms. Mut nyt taas, okei tiedän et toi viikko ei tuu takas, mut en mä tavallaa sitä kaipaakkaan. Se on vaa se, ku nyt elin sitä "oikeeta elämää" samalla, joka ilta mentiin himaan ja chillattiin siel, ja päivisin tehtii siel sitä duunia ja heitettii läppää ja juteltii kaikest mahollisesta, se oli tavallaan realistisempaa tai jotai :P Ja ku mä tiedän, et kun tuun näkee noit tyyppei uudestaan ainoostaan ympäristö on muuttunu, et vielki voidaan jutella samal taval samoist asioista ku tuollaki. Joooh en tiiä mitä selitän, toivottavasti tekee järkeä :D
Rupesin pohtimaan täs, et a-laiset oli saanu jonku lapun jos oli pitkät ohjeet siihen, et mitä kaikkee niiden pitäis kertoa täst leiristä niiden päiväkirjoissa tai mis ikinä, mut mä en oo saanu sellasta. Johtuukohan se siitä, et oisin ollu poissa silt lv:ltä, vai eiks me vaa saatu sellasii ohjeita? Miten vaan onkaan, ni aloin sit kans miettiä, ku siel oli kohta et "pohdi oppimistasi. Mitä uusia asioita kohtasit, mitä kysymyksiä sinulle heräsi?", et mitäköhän mä opin. Ku oikeestaan olin ton tyyppisiä asioita tehny ennenkin. Ei, en oo maalannu kanalaa ennen, mut en mä koe oppineeni kauheesti uutta siinä. Paitsi ehkä sen, et jos jossain lukee "syövyttävää", se ei jostain syyst ehkä ookkaa sitä
(onneks, oltais vähän pahas tilantees jos ois...) Mut okei. Opin mm, että kurpitsoissa on piikkejä, ja et niiden poimiminen paljain käsin on tuskaa. Jonkun gotlanti speltin
(tai jonku sellasen siis) toi Suomeen ton tilan edellinen isäntä Niklas. Pelloille kannattaa syksyllä sadonkorjuun jälkeen kylvää kasveja, jotka imee maaperästä itseensä ylimääräisen veden, ettei se kaikki laske Itämereen. Lautojen sahaamisen voi tehdä vaikeestikin. Täyttä kottikärryllistä on hankala kärrätä, jos kärryn pyörä on tyhjä. Kissat tykkää musta. Kanoillakin esiintyy homoseksuaalisuutta. Porkkanat ei kasva kovin isoiks, jos pellolta ei kitketä rikkaruohoja eikä niit rivistöjä harvenneta tarpeeks. Eliaskoulussa on paaaljon enemmän pakollisia kursseja ku meillä. Luomuvihannekset on ihania. Kokkaaminen vieraassa (ja semi sekalaisessa) keittiössä on hankalaa. Kaikkien kanssa pystyy tuleen toimeen, jos on vaan oikee asenne. Elämä maatilalla on rankkaa, mutta paljon antavaa.
Ehkä tää riittää nyt tosta maatalousleiristä. Oli hieno kokemus, ja meil kävi kyl ihan sika hyvä tuuri, et valittiin just toi paikka, sekä seuran että ympäristön kannalta :) Täs viel vikat kaks kuvaa, jjeeh
 |
| Kisuuuuu ♥ |
Eh muuten huomasin just nyt, et nois aikasemmis teksteis, ku oon kirjottanu ne siis kännykäl, ne tekstit on laginu ihan liikaa.. :I koitin muokkaa niit nyt, toivottavasti toimi :D